”Minusta rakentelu oli tosi kivaa, koska rakentelussa saa aina aikaan jotakin!”
Itseohjautuvuutta pedagogista tukea tarvitseville oppilaille Micro:biteillä ja Hummingbird- sarjoilla
Syksyllä 2022 toteutimme Itä-Suomen yliopiston harjoittelukoululla projektin, jossa oppilaat pääsivät kokeilemaan itseohjautuvasti Micro:biteillä ja Hummingbird- sarjoilla ohjelmointia ja rakentelua. Projektimme Sampon kanssa lähti liikkeelle pikaisesta keskustelusta oven suussa, jonka pohjalta Sampo astelikin luokkaani seuraavana maanantaina. Tavoitteenamme oli lisätä pedagogista tukea tarvitsevien oppilaiden positiivista käsitystä itsestä oppijana ja ohjata heitä itseohjautuvasti kokeilemaan, suunnittelemaan ja toteuttamaan projektia uusien välineiden avulla. Käytimme kokeiluun kuusi 75 min oppituntia ja toisinaan jatkoimme välitunninkin. Kokeilun ajankohta valikoitui sattumusten kautta maanantain ensimmäiseksi tunniksi, mikä olikin näin jälkeenpäin ajateltuna erinomainen ajankohta oppilasryhmälleni: viikko alkoi mukavissa merkeissä ja kouluun kannatti tulla, vaikka olikin maanantai ja väsytti!
Olen laaja-alainen erityisopettaja Hilkka Räty Itä-Suomen yliopiston harjoittelukoululta. Tänä syksynä Joensuun normaalikoululla on kuudesluokkalaisia ennätysmäärä, yli 80 ja kolmisarjaisena luokkakoot paisuivat ennätyssuuriksi. Olemmekin jakaneet porukkaa joustavasti niin, että suomen kielen ja kirjallisuuden, matematiikan ja ympäristötiedon tunneilla oppilaat ovat viidessä opetusryhmässä. Rehtori on laatinut lukujärjestykset niin, että kaikilla kuudensilla luokilla on samaan aikaan suomen kielen, matematiikan ja ympäristöopin tunnit. Joustavat palkkitunnit mahdollistavat mm. opettajien yhteissuunnittelun, eriyttämisen niin alas- kuin ylöspäin, toiminnallisuuden ja konkreettisten toimintavälineiden käytön ja yli luokkarajojen menevän ryhmäytymisen. Toteutuakseen inklusiivinen kasvatus edellyttää monimuotoisia ja joustavia opetusjärjestelyjä (Takala, Äikäs, Lakkala 2020).
Minun ohjauksessani ovat ne oppilaat, jotka tarvitsevat vahvaa pedagogista tukea selviytyäkseen kuudennen luokan opetussuunnitelman mukaisista minimitavoitteista. Ryhmäni ei ole erityisluokka, vaan kyse on pedagogisen tuen tarpeesta, jolloin on tarkoituksenmukaista eriyttää ryhmää pienempiin kokonaisuuksiin. Inkluusio tarkoittaa korkealaatuista opetusta, joka mahdollistaa kaikkien oppijoiden osallistamisen ja tasa-arvoisen kohtelua (Takala, Äikäs, Lakkala 2020). Opetuksen eriyttäminen on yksi keino toteuttaa inklusiivista kasvatusta.
Ryhmäni koostuu yhdeksästä kuudesluokkalaisesta ja osittain myös yhdestä ekaluokkalaisesta. Olen opettanut osaa oppilaistani laaja-alaisena erityisopettajana jo ensimmäisestä luokasta lähtien, joten tunnen oppilaani ja heidän huoltajansa hyvin ja teen heidän kanssaan vahvaa ja toimivaa yhteistyötä. Oppilaantuntemukseni auttaa minua ohjaamaan oppilaitani erilaisissa vireystiloissa ja murrosiän myrskyisessä aallokossa. Tavoitteenani opettajana on tukea jokaista oppijaa yksilöllisesti niin, että hänessä vahvistuisi positiivinen minäkuva, hän tunnistaisi omat vahvuutensa ja heikkoutensa ja arvostaisi itseään. Tietoisesti pyrin myös takamaan oppilailleni onnistumisen kokemuksia koulun arjessa päivittäin sanallistamalla sen päivän onnistumisia. Ryhmän kanssa on myös työstetty positiivisen pedagogiikan menetelmien avulla vahvuuksien nimeämistä ja tunnistamista ja olemme keskustelleet paljon omaan hyvinvointiin liittyvistä asioista. Hyvinvointia voidaan oppia ja opettaa epäedullisista oloista huolimatta. Kukoistus on tila yli onnellisuuden, feeling good & doing good! (Uusitalo-Malmivaara, L. & Vuorinen, K 2017). Tällä hetkellä voisin sanoa, että ryhmäni on hyvässä ”kuosissa” ja strukturoidut oppimistuokiot sujuvat jouhevasti. Mutta opiskelu, jossa tarvitaan itseohjautuvuutta ja oman toiminnan ohjausta vaativat vielä harjoittelua. Tämä onkin tärkeä ja iso tavoite keväälle, kun oppilaani valmistautuvat siirtymään yläkouluun.
Toteutimme projektimme yhteisopettajuutena ja oppilaat työskentelivät pareittain. Oli hienoa havaita, miten oppilaani onnistuivat valitsemaan itselleen hyvät parit. Ekaluokkalaiseni katseli muutamat tunnit toisten työskentelyä sivusta ja lähti mukaan toimintaan omalla legosarjallaan vähän myöhemmin. Parityöskentely ryhmässäni toimi eri tavoin kuin isossa ryhmässä. Oppilaani eivät voi enää piiloutua osaavan oppilaan taakse, joka hoitaa työskentelyn. Siinä mielessä vertaisryhmä toimii tällaisena niin, että myös tukea tarvitsevat oppilaat joutuvat ottamaan vastuuta parityöskentelyn toiminnasta ja työskentelyn etenemisestä. Oppilaiden kommentit parityöskentelystä kuvaavat mielestäni hyvin, mitä kaikkea koettiin lyhyen projektityöskentelymme aikana.
”Parityö sujui erinomaisesti, vaikka molemmat olimme välillä pihalla työ järjestyksestä.”
”Minusta rakentelu oli tosi kivaa koska rakentelussa saa aina aikaan jotakin ja siinä hauskinta oli kaverin kanssa rakentaminen.”
Olen työurani aikana toteuttanut yhteisopettajuutta monenlaisina versioina. Olen työskennellyt S2-, luokan- ja aineenopettajan kanssa tiiminä, mutta tässä mallissa minulla oli hyvin erilainen rooli kuin aikaisemmissa toteutuksissani. Sampo hallitsi opetettavan aiheen, josta minä en oikeastaan tiennyt mitään. Pääsin tunneilla lähes oppilaan asemaan harjoittelemaan rakentelua ja samoin kuin oppilaani, kokemaan onnistumisia ja epäonnistumisia. Toisaalta roolini oli kannustaa ja tukea oppilaita kokeilemaan asioita sitkeästi. Tämä olikin mielenkiintoista, koska laaja-alaisena erityisopettajana olen tottunut tarjoamaan oppilailleni ohjattuja, hyvin strukturoituja oppimiskokemuksia. Tuli mieleeni Hannu Savolaisen esiin nostama ajatus opettajapystyvyydestä. Minä opettajana opin, että oppilas voi toimia, vaikka päällisin puolin mitään ei näyttäisi tapahtuvan. Oppilaani antama palaute oli aivan totta.
”Sampo auttoi silloin kun tarvittiin apua.” ”Ilman Sampon apua emme ehkä olisi osattu tehdä mitään!”
Lopputyönä oppilaat saivat rakentaa laitteen, jossa oli vähintään kaksi ohjattua toimintaa. Ohessa kuvia valmiista tuotoksista.
”Työtä oli kiva tehdä, kun saimme itse tehdä sen kuviot!”
”Kivaa tekemistä ja helppoa ja jatkossa lisää tavaraa, jolla tehdä.”
”Työ ja kaikki mitä halusimme siihen, menivät erinomaisesti, mutta ohjelmointi oli vähän vaikea, mutta kun harjoiteltiin, saatiin työ edistymään.”
Mitä tästä sitten opittiin? Oppilaiden omia ajatuksia siitä, mitä he oppivat:
”Opin käyttämään moottoreita enemmän.”
”Osaan nyt käyttää teknisiä asioita.”
”Opin käyttämään piuhoja ja muitakin sähköisä asioita.”
”Opin myös moni puolisia asennus juttuja.”
”Sampon hommat opettivat uusia asioita ja antoi hyvää mieltä.”
Minusta tällaisessa työskentelyssä oppilaani pääsivät näyttämään itsestään uusia puolia oppijoina. Oppisisältöjä kahlatessamme vaikuttaa siltä, että osa oppilaistani joutuu niin osaamisensa äärirajoille, jotta he joutuvat puristuksiin. Nyt oli hienoa huomata, miten oppilaat pääsivät kukoistamaan tässä työskentelyssä ja miten tärkeää, jokaiselle oppijalle on päästä näyttämään osaamisensa: ”Hei tuu kattomaan!” Pedagogista tukea tarvitsevalle oppijalle heikko minäpystyvyyden tunne näkyy siinä, etteivät he tiedä, miten tehtävät tulisi tehdä, ja myös siinä, miten ohjata omaa toimintaa tarkoituksenmukaisella tavalla. Epäonnistumisten pelko ja sitkeyden puute estivät toisinaan oppilaitani kokeilemasta rohkeasti erilaisia toimintatapoja, vaikka siihen heitä kannustettiinkin.
Kevättä varten oppilaat toivoivat, että tunnit jatkuisivat, olisi lisää materiaaleja ja aiheita.
Eräs oppilas kiteytti toiveensa seuraavalaisesti:
”Olen niin sanotusti kiitollinen sinulle Sampo, että olet tullut meille ja opettanut monia asioita.”
”Toivon, että tulet meille uudestaan ja tehtäisiin uusia kivoja aiheita.”
Itä-Suomen yliopiston harjoittelukoulu on koulu, jonka erityistehtäviin kuuluu myös opetusharjoittelun ohjaaminen. Nyt syksyllä minun ohjauksessani ei ollut harjoittelijoita, mikä oli harmi projektimme kannalta. Mutta jos jatkamme keväällä, pääsevät erityisopettajaharjoittelijat mukaan projektiimme.
Tuulenkin kanssa on tultava toimeen,
Tuon vaikean lapsen.
Se ei kuuntele, ei pysähdy miettimään, eikä se ota huomioon.
Vuoretkin se kohtaa omalla tavallaan.
Turha on tuulelle huutaa.
Parempi on asettua siihen nähden oikeaan kulmaan.
-Liisa Laukkarinen
Lähteet
Uusitalo-Malmivaara, L. & Vuorinen, K (2017). Huomaa hyvä! Näin ohjaat lasta ja nuorta löytämään luonteenvahvuutensa.
Marjatta Takala, Aino Äikäs ja Suvi Lakkala (2020) (toim.) Mahdoton inkluusio? Tunnista haasteet ja mahdollisuudet.
